Tunnistatko, milloin koiralla on kylmä?

Viime aikoina olen törmännyt yhä useammin tilanteisiin, jotka pysäyttävät minut.

Työskentelen paljon erilaisten ja eri rotuisten koirien kanssa – ja näen yhä useammin lyhytkarvaisia koiria pakkasilla, joilla on selviä kylmyyden merkkejä, mutta joita ei silti ole puettu.

Eilen, kun ajelin autolla töistä kotiin, vastaan käveli lyhytkarvainen koira. Se liikkui huonosti ja jäykästi, selvästi epämukavassa olotilassa, mutta kuitenkin omistajansa edellä. Uskon, ettei omistaja yksinkertaisesti tiennyt, että “kovakin” koira tuntee kylmyyttä.

Koira kertoi asiasta pienillä merkeillä.
Omistajan mukaan “kyllä se kävelee todella reippaasti pakkasella – jopa reippaammin kuin muilla keleillä.”

Aivan.
Ja juuri tästä haluan puhua.

“Koirat kyllä tarkenevat” – vai tarkenevatko?

Me puemme itsemme näillä keleillä maahan asti ulottuviin ”makuupusseihin”, pilkkihaalareihin, pipoihin ja hanskoihin.
Silti koiran kohdalla elää sitkeä ajatus:

“Koiralla on karva, kyllä se pärjää.”

Useimmiten kyse ei ole välinpitämättömyydestä.
Kyse on siitä, ettei kylmyyden merkkejä tunnisteta – tai niitä ei osata lukea.

Moni ajattelee, että koira palelee vasta silloin kun:

• se tärisee
• nostelee tassujaan
• kieltäytyy liikkumasta

Todellisuudessa nämä ovat usein jo niitä myöhäisimpiä merkkejä.

Kylmyys ei aina näy – koirat viestivät hienovaraisesti

Koirat ovat yksilöitä ja niin ovat myös niiden tavat ilmaista epämukavuutta.
Kylmyys voi näkyä hyvin pieninä muutoksina, kuten:

• vauhdin äkillinen kiihtyminen lenkillä (koira yrittää pitää itseään lämpimänä)
• jäykempi liike tai lyhyempi askel
• hännän laskeminen tai olemuksen “kasaan painuminen”
• karvojen pörhöttäminen (lyhytkarvaisilla esim. ensimmäisenä hännästä)
• levottomuus tai keskittymiskyvyn katoaminen
• halu päästä nopeasti takaisin sisälle

Usein nämä merkit ohitetaan, koska koira “liikkuu kuitenkin” tai “ei näytä palelevan”.

Mutta tärkeä kysymys on:
👉 olemmeko oppineet lukemaan näitä pieniä viestejä?

Rodut, turkki ja yksilöllisyys – kaikki koirat eivät ole samanlaisia

Kaikki koirat eivät ole luotu pohjoisiin olosuhteisiin.
Ja vaikka olisivatkin, sekään ei tee niistä kylmänkestäviä kaikissa tilanteissa.

Turkin merkitys:

• pohjavillallinen turkki eristää paremmin
• lyhytkarvainen tai aluskarvaton koira menettää lämpöä nopeasti
• turkin vaihtovaiheessa jopa “kylmänkestävät” rodut voivat palella

Lisäksi herkempiä kylmälle ovat usein:

• pennut
• seniorit
• hoikat koirat
• sairaudesta tai rasituksesta palautuvat koirat

Voiko koiraa siedättää kylmyyteen?

Tämä on kysymys, joka nousee usein esiin.
“Eikö koiraa voi vain totuttaa kylmään?”

Lyhyesti: ei sillä tavalla kuin usein ajatellaan.

Koiran turkin laatu ja rakenne ovat pääosin perinnöllisiä. Kylmälle altistaminen ei saa koiraa kasvattamaan paksumpaa tai eristävämpää talviturkkia “koska on kylmä”. Se ei luo pohjavillaa sinne, missä sitä ei luonnostaan ole.

On totta, että joillakin koirilla tapahtuu pieniä muutoksia. Esimerkiksi omalla rhodesiankoirallani kasvaa talvella hieman pidempää karvaa varpaiden väliin ja dalmatiankoirallani pidempää hapsua vatsan alle.

Mutta kysymys kuuluu: lämmittääkö se koiraa kokonaisuutena?
Ei. Se ei muuta kehon lämmöneristystä eikä korvaa pohjavillaa.

Kylmään “siedättäminen” voi muuttaa käytöstä – koira saattaa liikkua enemmän tai olla näyttämättä kylmyyttä yhtä selvästi. Mutta se ei tarkoita, ettei koiralla olisi kylmä.

Ei ole häpeä pukea koiraa

Tämä on asia, jonka haluan sanoa ääneen:

👉 Ei ole heikkoutta pukea koiraa.
👉 Ei ole häpeä huolehtia.

Kova juttu ei ole se, että “meillä ei käytetä takkeja”.
Kova juttu on se, että osaat lukea koiraasi ja toimia sen parhaaksi, vaikka se rikkoisi jonkun mielikuvan sitkeydestä.

Koiran hyvinvointi ei ole mielipidekysymys.
Se ei ole kilpailu.
Eikä se ole osoitus siitä, kuinka “kovaa rotua” omistat.

Ennaltaehkäisy on koiran hyvinvointia

Kylmä ei ole vain epämukavaa.
Se voi lisätä riskiä:

• lihasjäykkyyksiin
• revähdyksiin
• palautumisen hidastumiseen
• kiputilojen pahenemiseen

Lämmön ylläpitäminen on ennaltaehkäisevää hyvinvointia.

Käytännössä tämä voi tarkoittaa:

• takkia ajoissa, ei vasta kun koira palelee
• tassujen suojaamista kylmällä tai liukkaalla alustalla
• lenkkien lyhentämistä tarvittaessa kovilla pakkasilla
• koiran liikkeen ja olemuksen tarkkailua, ei vain lämpömittaria

Usein pieni lisälämpö muuttaa koko koiran olemuksen.

Lopuksi – tämä ei ole syytös

Tämä teksti ei ole kirjoitettu syyllistämään ketään.
Vaan pysäyttämään, herättämään ja opettamaan.

Jos tämä sai sinut katsomaan koiraasi tänään vähän tarkemmin, onnistuin.
Jos tämä sai sinut pukemaan takin koiralle, onnistuin.
Jos tämä sai sinut jakamaan tiedon eteenpäin, onnistuin.

Koirat puhuvat meille koko ajan.
Meidän tehtävämme on opetella kuuntelemaan – vähän herkemmin.

Omien koirieni kanssa näen nämä erot joka päivä käytännössä. Dalmatiankoirani sietää kylmää selvästi paremmin kuin rhodesiankoirani – ja silti myös kahden rhodesiankoiran välillä on eroja. Yksi palelee herkemmin kuin toinen, ja molemmat viestivät kylmyydestä eri tavoin.

Meillä tämä näkyy ihan arjen valinnoissa. Rhodesiankoirilla käytän pipoja jo pienillä pakkasilla, tossuja vähän kovemmilla ja toisinaan takkia jopa keskellä kesää – ihan sen mukaan, miltä keli tuntuu ja miltä koiran olemus näyttää. Ei kalenterin, ei lämpömittarin, vaan koiran mukaan.

Dalmatiankoiralle puin tänä talvena ensimmäistä kertaa pipon. Haluan suojella sen korvia paleltumiselta – kokemusta tästä on jo aiempien koirien kautta. En halua odottaa, että jotain tapahtuu. Haluan ennaltaehkäistä.

Eilen tein koirien kanssa sen, mikä tuntui kaikista reilulta. Kävin dalmatiankoiran kanssa erikseen iltalenkillä, se juoksi onnellisena lumihangessa, nautti olostaan ja yhdessä tekemisestä, kylmästä kelistä huolimatta. Takitettuna, tossutettuna ja pipotettuna. Rhodesiankoirat tekivät oman, lyhyemmän ja “pakollisen” kävelylenkkinsä – samoin varustein, tyytyväisinä.

Ja juuri tätä tarkoitan koiran lukemisella.
Kaikille ei tarvitse tarjota samaa.
Kaikkien ei tarvitse kestää samaa.

Kun kuuntelemme koiraa, huomaamme nopeasti, mikä sille on oikeasti hyväksi.
Ja se on minusta kaikkein kovin juttu.

~ Veronika ~